Metabolic Typing ..perimääsi tukeva yksilöllinen ruokavalio

10 PERUSHOMEOSTAATTISET KONTROLLIMEKANISMIT

4. Solujen läpäisevyys- anaerobisen ja dysaerobisen energiantuotannon tasapaino.

Tri. Emmanuel Revicin työhön perustuva solukalvolla oleva rasvahappo/sterolitasapaino testaa energiantuotannon laadun ja mahdolliset happo/emäsepätasapainot solujen sisällä. Vaikka kyse on elintärkeästä asiasta, sitä ei tunneta kovin laajalti. Anaerobisen (liian vähän happea soluissa) ja dysaerobisen (liian paljon happea soluissa) tilan välillä epätasapaino liittyy moniin moniin vakaviin sairauksiin, kuten esimerkiksi syöpään ja sydäntautiin. Rasvahappo/steroliepätasapaino aiheuttaa muutoksia solukalvon valikoivassa läpäisevyydessä.

Solukalvon valikoiva läpäisevyys vaikuttaa paljon ravintoainemolekyylien (happi, mineraalit jne.) kuljetukseen. Solukalvon läpäisevyys varmistaa, että vain tietyt molekyylit (ja niiden määrät) voivat kulkea solun sisälle ja sieltä pois. Solukalvot muodostuvat suurimmaksi osaksi fosfolipideistä, proteiineista ja kolesterolista.

Rasvahappojen ja kolesterolin kemialliset koostumukset

Seuraavat kuvat rasvahappojen ja kolesterolin kemiallisista koostumuksista saattavat selventää solukalvojen tapahtumia.

Tämän fosfolipidin keskellä on monityydyttymätön rasvahappo. Ulkopuolella on tyydyttynyt (tai tyydyttymätön, riippuen ravinnosta) rasvahappo ja toisella puolella on fosfaattiryhmä (polaarinen fosfaattipää). Taipuneen muotonsa vuoksi monityydyttymätöntä rasvahappoa ei voi sovittaa yhteen fosfolipidin kanssa, ne eivät sovi yhteen. Liian monta fosfolipidiä solukalvolla tekee kalvosta liian nestemäisen (ja läpäisevän). Kolesterolin rooli on stabilisoida solukalvo. Tämä homeostaattinen kontrollimekanismi on niin elintärkeä, että solut tuottavat itse omat kalvokolesterolinsa.

Kalvokolesterolin määrä solukalvolla vaikuttaa sen läpäisevyyteen eli mitä enemmän sitä on, sen tiiviimpi solukalvo on.

Solukalvon läpäisevyyden kannalta on tärkeätä, että fosfolipidejä ja kolesterolia on sopivassa suhteessa. Jos on liikaa fosfolipidejä ja suhteessa liian vähän kolesterolia, seurauksena solukalvosta tulee liian läpäisevä. Sen seurauksena solun sisällä on liian paljon happea ja mineraaleja (ja myrkkyjä). Vapaiden radikaalien määrä kasvaa ja muiden biokemiallisten reaktioiden seurauksena solulima muuttuu liian emäksiseksi. Tilanne on vaarallinen koska kehon kudokset reagoivat siihen muuttuen happoisemmiksi. Virtsakoe näyttäisi tässä tilanteessa olevan happoinen (vaikka ongelma johtuu emäksisyydestä).

Jos ruokavaliossa on liian paljon tyydyttyneitä rasvahappoja, solukalvolta vapautuu kolesterolia. Tämä on usein korkean kolesterolin syy. Tilannetta kutsutaan dysaerobiaksi.

Jos kalvolla on liian monta kalvokolesterolimolekyyliä, liian vähän happea ja elektrolyyttejä pääsee sisään, ja energiantuotanto kärsii. Energiantuotanto muuttuu anaerobisemmaksi, josta seuraa maitohapon tuottoa soluissa. Maitohappo vaikuttaa solun sisälle tehden sen happoisemmaksi. Korjatakseen kehon happo/emästasapainon, kudokset muuttuvat emäksisemmiksi, jolloin virtsakoe näyttää emäksiseltä (vaikka kyse on happo-ongelmasta).

Ruokavalio, jossa on paljon monityydyttymättömiä ja trans-rasvahappoja lisää kalvokolesterolituotantoa. Tätä epätasapainoa kutsutaan anaerobiaksi.

Terveessä solussa solukalvot nostavat ja laskevat läpäisevyyttä valikoivasti, jolloin elimistö vaihtelee luonnollisesti dysaerobisen ja anaerobisen aineenvaihdunnan välillä. Sitä kutsutaan dynaamiseksi tasapainoksi.

Koska tämä testi on monimutkaisempi ja vie enemmän aikaa (virtsa- ja sylkitestit neljä kertaa päivässä), se on osa laajaa testiä.

Lue lisää muista kontrollimekanismeista